torstai 30. heinäkuuta 2015

28/100: Ruotsalainen dekkari

Helene Turstenin Murskattu tanghevonen oli ensimmäinen ruotsalaisdekkari sitten 70-luvulla luettujen Maria Langin dekkareiden.




Murskatun tanghevosen valitsin Kampin kierrätyshyllyn kirjoista kiinnostavan nimen vuoski. Arvelin, että kirja on dekkari, mutta en arvannut Helene Turstenia ruotsalaiseksi. Muitakaan etukäteistieoja minulla ei kirjasta ollut, koska en lue takakansitekstejä.

Yhden ruotsalaisdekkarin lukeneena en julista nyt tuntevani ne kaikki ja tietäväni kaiken ruotsalaisista dekkareista. Lukiessani mietin, tällaisiäkö ne ovat vai kuuluuko vain Murskatun tanghevosen ominaisuuksiin käsiteltävien asioiden laaja kirjo:

Holokausti, skinheadit, huumekauppa, Helvetin enkelit, murrosikäisten kaksostytärten kasvatus, seksuaalinen häirintä, ju-jutsu ja tietenkin aids, seksi ja raha. Ja suomalaiset.

"Vain suomalaiset osaavat siivota."
"Arja oli kaunis hyvin tyypillisellä suomalaisella tavalla. Hänellä oli paksut vaaleat, olkapäille ulottuvat hiukset, suuret kirkkaansiniset silmät ja leveä suu jossa oli tasaisen kauniit hampaat."

Kirja alkaa Göteborgissa marraskuisena iltana puoli kuudelta, kun mies putoaa parvekkeelta ja kuolee.

23/100: Järjestys

Julkaistu Päiväkävelyllä keskiviikkona 18. maaliskuuta 2015

Nautin suuresti kirjahyllyn järjestämisestä. Kuitenkin järjestän uudelleen ja uudelleen vain yhtä monista kirjahyllyistäni.


Viimeisimmässä järjestyksessä olen yhdistänyt useita erilaisia järjestysperiaatteita. Omina kokonaisuuksina ovat nyt lasten- ja nuortenkirjat, historialliset romaanit, dekkarit, runot, aforismit, näytelmät, scifi, novellit ja englanninkielinen kirjallisuus. Ja välissä on sekalainen ryhmä romaanit. Ja ylimmällä hyllyllä Christiet kahdessa kerroksessa.

Voisipa joku olettaa, ettei siinä ole mitään järjestystä!

Jokainen uusi järjestys antaa uuden näkökulman kirjoihini. Vasta tämä nykyinen järjestys paljasti, että esim. novellikokoelmani on uskomattoman pieni vaikka pidän novelleista. Tosin niitä taitaa olla toisessa hyllyssä lisää.

15/100: Joulupukin pajassa

Julkaistu Päiväkävelyllä tiistaina 3. maaliskuuta 2015

Laatikoita penkoessani (etsin tulostuspaperia) silmiini osui vanha, koneella kirjoitettu kolmisivuinen näytelmä. Yläreunassa lukee isäni käsialalla Kirj. Päivi Erkkilä v. 1968. Olin kirjoittanut näytelmän Joulupukin pajassa koulun joulujuhlaa varten. Muistan että se myös esitettiin.



Uskon saaneeni jonkin verran apua kirjoittamisessa. Ja ehkä teksti on harjoituksissa muokkautunut. Olen kuitenkin varma, että Kissavieköön-niminen unilääke on minun ideani. Myös keskeisin juonenkäänne liittyy kissaan. Muistan kuinka vaikeaa oli saada kissa näyttelemään, mutta silakka hoiti tehtävänsä ja Lillukka-kissamme selviytyi roolistaan.

Näytelmää ei voi skannata. Vain ensimmäisestä sivusta saa kunnolla selvää. Kaksi muuta sivua on spriikopiokoneella ja punaisella musteella aikaansaatuja. Jälki on epäselvä ja skannattuna se näyttäisi vielä epäselvemmältä. Kirjoitin näytelmän word-tiedostoksi ja säilytän alkuperäiset tekstit hyvässä tallessa. Olen ylpeä ainoasta kirjoittamastani näytelmästä!

keskiviikko 29. heinäkuuta 2015

12/100: Päättäväisyys

Julkaistu Päiväkävelyllä lauantaina 28. helmikuuta 2015

Vielä minä tämän kirjan luen. Olen lukenut jo enemmän kuin puolet!


Tosin en vieläkään ole ymmärtänyt, miksi kirja on kaikilla "Nämä kirjat sinun tulee lukea" -listoilla. Henkilöhahmot ovat vieraita ja olen aivan sekaisin siitä, kuka kukin on. Aurelianoja ja Jose Arcadioita on liikaa.

Tähän mennessä parhaita juttuja ovat olleet mm. unettomuustauti, jota koko Macandon kylä sairasti ja kyläläisten suhtautuminen eläviin kuviin. Pormestari selitti, etteivät elokuvat ole totta eikä niiden takia kannattanut pillastua tai joutua mielenkuohun valtaan. Selitys tuntui masentavalta ja kyläläiset tunsivat tulleensa huijatuiksi ja päättivät olla käymättä elokuvissa.

"Omissa murheissa oli heidän mielestään aivan tarpeeksi kestämistä, joten heillä ei ollut mitään syytä käydä itkemässä mielikuvitushenkilöiden kangastuksenomaisia vastoinkäymisiä."

Samaa mietin minäkin joskus, myös lukiessani kirjaa.

Kirjan henkilöhahmoista Ursula on kiinnostavin. Hän on uskomaton nainen, joka valtavalla sisulla hoitaa ison talon ja kestää perheen miesten hullutukset ja sodat. Osoittaakseni samanlaista sisua, luen kirjan loppuun.

Enkelikaupunki

Julkaistu Päiväkävelyllä sunnuntaina 22. helmikuuta 2015

Pidin kovasti Danielle Trussonin kirjasta Enkelioppi. Kirjan jatko-osa Enkelikaupunki ilmestyi suomeksi viime vuonna. Useasti pitelin kirjaa kädessäni kirjakaupoissa pohtien kirjan ostamista ja ihmetellen sivumäärän vähäisyyttä. En ostanut kirjaa enkä toivonut sitä joululahjaksi. Totesin, että on parasta lainata kirja ensin kirjastosta ja arvioida sitten, kannattaako kirja ostaa.



Luin kirjan vuorokaudessa. Kirjaa en omakseni osta, sillä se ei ollut Enkeliopin veroinen. Enkelikaupunki on jännittävä ja vauhdikas toimintaromaani Da Vinci -koodin tyyliin. Minua eivät sellaiset kirjat kiehdo. Ne vain lukee nopeasti, jotta saisi tietää, mitä seuraavaksi tapahtuu. Ja muutaman päivän tai viikon päästä kirjasta ei muista kuin vauhdin.

Enkelioppi päättyi kaaokseen, josta selvisivät enkeliksi muuttunut Evangeline ja Evangelineen rakastunut Verlaine. Enkelikaupungissa enkelinmetsästäjäksi ryhtynyt Verlaine tekee kaikkensa pelastaakseen Evangelinen nefilien ja epäeettisiä tutukimuksia suorittavan Malcolm Godwinin kynsistä.

Vauhtia oli tapahtumien runsauden ja sykkeen lisäksi siirtymisissä paikasta toiseen. Pariisista lennettiin yhdessä hujauksessa Pietariin. Siirtymää Bulgariasta Siperian Tseljabinskiin ei selitetty mitenkään. Sen sijaan matkaa Pietarista Siperiaan Trans-Siperian pikajunalla kuvataan pitkään.

Enkelikaupungissa langenneiden enkelien ja heidän jälkeläistensä tutkimuksessa tehdään uusia ja osin vanhoja löytöjä. Kekseisellä sijalla ovat mm. Fabergén munat, Rasputinin kukka-albumi ja Nooan pelastamat siemenet.

Nooa! Enkelikaupungissa minun oli vielä vaikeampi hyväksyä esitettyjä väitteitä. Ihmettelin minkälaiseen maailmankuvaan liittyy vakaa usko vedenpaisumukseen ja muihin Raamatun kertomuksiin. Fundamentalismista ei ole kyse, sillä ainakin langenneiden enkelien jälkeläisissä tapahtuu evoluutiota. Mitä ihmettä minulle tässä kirjassa yritetään syöttää?

Voi toki olla, että minusta on tullut tosikko enkä osaa enää lukea tällaista kirjaa. Tosin ei minulla ole ollut vaikeuksia lukiessani esim. Philip Pullmanin Universumin tomu -trilogiaa.

Kirjan takakannessa on ote Enkelipaupungin arviosta New York Timesissa. Sen mukaan kirja on "Hyytävän vaikuttava." Lue arvio saadaksesi selville, mitä kirjasta sanotaan.

Onnellisuus 7/100: Tutut ja moneen kertaan luetut kirjat

Julkaistu Päiväkävelyllä sunnuntaina 22. helmikuuta 2015

Lukulampun blogissa Jennu kysyi Miksi kirja kannattaa lukea uudelleen. Lukuisista syistä palata jo luettuihin kirjoihin tunnistin kaikki omikseni.


Kuvassa joitakin niistä kirjoista, jotka luen yhä uudelleen. Koska minua kiehtoo kirjan

- ilmapiiri (Bertramin hotellissa)
- viisaus (Noidan veli)
- mielikuvitus ja mieltäni kutukuttaa Narnian luominen leijonan karjunnalla ja Valkea velho Lontoossa (Taikurin sisarenpoika)
- kaunis kieli ja toistuvat ilmaisut ihastuttavat "jumalainen Odysseia" "huomenna kohta kun aamun rusko tuli taivaan rantaan" (Saarikosken suomentama Odysseia)
- selvitymistarina vailla vertaa (Ugudibuu)
- tarinat, joihin palaan yhä uudestaan ja joihin vetoan keskusteluissa (Kädettömät kuninkaat)
- alun lumous, jotka jatkuu (Johannes Angelos)
- komisario Adamsbergin murharyhmä ja Kerä niminen kissa <3 data-blogger-escaped-nbsp="" data-blogger-escaped-p="">- kirjarutto, mielikuvitus, tarina (Lumikko ja yhdeksän muuta)
- Kun haluan nähdä, toivoa ja muistaa (Shikasta)

Jo luetun kirjan lukeminen on kuin kotiin tulisi. Huokaus ja lepohetki ennen lukemattomien kirjojen välissä. Ja aivan ihanaa!

Onnellisuus 5/100: Hyvä kirja

Julkaistu Päiväkävelyllä torstaina 19. helmikuuta 2015

Onnea on lukea hyvä kirja.



Martha Questin elämästä haluan lukea lisää. Onnea on sekin, että Väkivallan lapset -kirjasarjasta on jäljellä vielä neljä osaa.

tiistai 28. heinäkuuta 2015

Onnellisuus 2/100: Monipuolisuus

Julkaistu Päiväkävelyllä maanantaina 16. helmikuuta 2015

Onnea tunnen kirjahyllyjeni monipuolisesta sisällöstä. Kirjallisuutta, valokuva-albumeja ja kissanmallasta. Elämän tärkeät asiat välillisesti läsnä.



Tietokirjoja, romaaneja, aforismeja ja runoja. Scifiä, dekkareita, fantasiaa ja klassikoita. Kotimaista ja ulkomaista. Luettuja ja lukemattomia kirjoja. Vai voiko Nykysuomen sivistyssanakirjasta sanoa, että "olen lukenut sen" tai "en ole lukenut sitä"?

Ei enää tylsiä kirjoja

Julkaistu Päiväkävelyllä lauantaina 17. tammikuuta 2015

Olen ajatellut, että iltalukemisena voi aivan hyvin olla myös tylsä kirja. Kuvittelin että tylsyys nukuttaa paremmin kuin mielenkiintoiseksi tai jopa jännittäväksi kokemani kirja. Kumma kyllä, tylsää kirjaa luen pitempään. Epätoivoisesti odotan, että kirjassa tapahtuisi jotain kiinnostavaa tai löytäisin kirjasta jotain elähdyttävää. Odotukseni on useimmiten turha mutta sinnikkäästi jatkan lukemista. Hermostun ja nukahtaminen on entistä vaikeampaa.

Nähtyäni Teeman dokumentin ikävystymisestä  ymmärrän miksi. Sen mukaan ikävystyminen, tylsyys, aiheuttaa hermostuneisuutta ja kortisolin erittyminen elimistössä lisääntyy. Stressinpaikka siis. Eikä stressaantuneena saa nukuttua.

Eilen aloitin Toni Morrisonin kirjan Sula. Ei hermostuneisuutta, ei stressiä. Kirjan taitava kerronta, osuva ihmiskuvaus ja hyvä rytmitys rentouttivat mieleni. Stressaavat asiat eivät täyttäneet mieltäni, sen sijaan keskityin lukemaani kirjaan. Kuinka suuri nautinto onkaan lukea hyvää kirjaa!



Tylsiä kirjoja lukiessani olen ehkä ajatellut, että elän ikuisesti. Että voin käyttää aikaa myös tylsien kirjojen lukemiseen. Nyt tiedän, ettei niin kannata tehdä. Yrittäessäni muistaa, mitä tylsiä kirjoja olen lukenut, en muista kirjojen nimiä. Vain unen odottelun ja huonosti nukutun yön.

Yöjuttu

Julkaistu Päiväkävelyllä  sunnuntaina 11. tammikuuta 2015

Uusi vuosi alkoi ja olen ehtinyt olla yhtä paljon töissä kuin poissa sieltä. Flunssa, kuume ja kurkkukipu ovat vieneet voimani. Välillä kuvittelen voivani paremmin, mutta kuume ja kurkkukipu palaavat luokseni kuin bumerangi. Luulen, että paranisin kunnolla, jos saisin nukuttua.



Luen ennen nukkumaan menoa rentoutuakseni. Sammutan valon kun silmät painuvat väkisin kiinni enkä väsymykseltäni näe enää tekstiä. Ja heti valojen sammuttua iskee ahdistus. Työasiat, tehtävät ja tekemättömät, tietenkin. Sydän hakkaa ja rintaa puristaa. Lähes paniikissa sytytän lampun ja aloitan unettoman yön.

Päätän nukkua valot päällä, jospa ahdistus ei sitten iskisi. Otan kirjan uudestaan käteeni ja aloitan lukemisen. Juuri kun olen nukahtanut kissa päättää aloittaa miukumisen. Oskusta on vanhetessaan tullut erittäin vaativa kissa. Ruokaa ja vettä on saatava heti, Ulos on päästävä. En raasski jättää vanhaa kissaa parvekkeelle yöksi. Menen sänkyyn, tunnen valtavaa väsymystä, ja alan kuulostella Oskun miukumista. Nousen ylös, päästän kissan sisälle ja palaan sänkyyn. Ja aloitan alusta. Kirjan lukeminen, torkahtaminen, valojen sammuttaminen ja ahdistava säpsähdys täysin hereille.

Pelkästään työasiat eivät minua valvota. Olen ollut kyllästynyt itseeni jo jonkin aikaa. En haluaisi enää olla minä. En halua olla tuttu, turvallinen ja luotettava Päivi. Haluan olla toisenlainen. Haluan olla se Päivi, jonka unelmat toetutuvat!

Kuume nousee - taas. Huomenna pirteänä töihin!