Onnellisuus 2/100: Monipuolisuus

Julkaistu Päiväkävelyllä maanantaina 16. helmikuuta 2015

Onnea tunnen kirjahyllyjeni monipuolisesta sisällöstä. Kirjallisuutta, valokuva-albumeja ja kissanmallasta. Elämän tärkeät asiat välillisesti läsnä.

Tietokirjoja, romaaneja, aforismeja ja runoja. Scifiä, dekkareita, fantasiaa ja klassikoita. Kotimaista ja ulkomaista. Luettuja ja lukemattomia kirjoja. Vai voiko Nykysuomen sivistyssanakirjasta sanoa, että "olen lukenut sen" tai "en ole lukenut sitä"?

Ei enää tylsiä kirjoja

Julkaistu Päiväkävelyllä lauantaina 17. tammikuuta 2015

Olen ajatellut, että iltalukemisena voi aivan hyvin olla myös tylsä kirja. Kuvittelin että tylsyys nukuttaa paremmin kuin mielenkiintoiseksi tai jopa jännittäväksi kokemani kirja. Kumma kyllä, tylsää kirjaa luen pitempään. Epätoivoisesti odotan, että kirjassa tapahtuisi jotain kiinnostavaa tai löytäisin kirjasta jotain elähdyttävää. Odotukseni on useimmiten turha mutta sinnikkäästi jatkan lukemista. Hermostun ja nukahtaminen on entistä vaikeampaa.

Nähtyäni Teeman dokumentin ikävystymisestä  ymmärrän miksi. Sen mukaan ikävystyminen, tylsyys, aiheuttaa hermostuneisuutta ja kortisolin erittyminen elimistössä lisääntyy. Stressinpaikka siis. Eikä stressaantuneena saa nukuttua.

Eilen aloitin Toni Morrisonin kirjan Sula. Ei hermostuneisuutta, ei stressiä. Kirjan taitava kerronta, osuva ihmiskuvaus ja hyvä rytmitys rentouttivat mieleni. Stressaavat asiat eivät täyttäneet mieltäni, sen sijaan keskityin lukemaani kirjaan. Kuinka suuri nautinto onkaan lukea hyvää kirjaa!

Tylsiä kirjoja lukiessani olen ehkä ajatellut, että elän ikuisesti. Että voin käyttää aikaa myös tylsien kirjojen lukemiseen. Nyt tiedän, ettei niin kannata tehdä. Yrittäessäni muistaa, mitä tylsiä kirjoja olen lukenut, en muista kirjojen nimiä. Vain unen odottelun ja huonosti nukutun yön.

Yöjuttu

Julkaistu Päiväkävelyllä  sunnuntaina 11. tammikuuta 2015

Uusi vuosi alkoi ja olen ehtinyt olla yhtä paljon töissä kuin poissa sieltä. Flunssa, kuume ja kurkkukipu ovat vieneet voimani. Välillä kuvittelen voivani paremmin, mutta kuume ja kurkkukipu palaavat luokseni kuin bumerangi. Luulen, että paranisin kunnolla, jos saisin nukuttua.

Luen ennen nukkumaan menoa rentoutuakseni. Sammutan valon kun silmät painuvat väkisin kiinni enkä väsymykseltäni näe enää tekstiä. Ja heti valojen sammuttua iskee ahdistus. Työasiat, tehtävät ja tekemättömät, tietenkin. Sydän hakkaa ja rintaa puristaa. Lähes paniikissa sytytän lampun ja aloitan unettoman yön.

Päätän nukkua valot päällä, jospa ahdistus ei sitten iskisi. Otan kirjan uudestaan käteeni ja aloitan lukemisen. Juuri kun olen nukahtanut kissa päättää aloittaa miukumisen. Oskusta on vanhetessaan tullut erittäin vaativa kissa. Ruokaa ja vettä on saatava heti, Ulos on päästävä. En raasski jättää vanhaa kissaa parvekkeelle yöksi. Menen sänkyyn, tunnen valtavaa väsymystä, ja alan kuulostella Oskun miukumista. Nousen ylös, päästän kissan sisälle ja palaan sänkyyn. Ja aloitan alusta. Kirjan lukeminen, torkahtaminen, valojen sammuttaminen ja ahdistava säpsähdys täysin hereille.

Pelkästään työasiat eivät minua valvota. Olen ollut kyllästynyt itseeni jo jonkin aikaa. En haluaisi enää olla minä. En halua olla tuttu, turvallinen ja luotettava Päivi. Haluan olla toisenlainen. Haluan olla se Päivi, jonka unelmat toetutuvat!

Kuume nousee - taas. Huomenna pirteänä töihin!