Ei niin päivittäinen joulukalenteri, osa 12

Julkaistu Päiväkävelyllä keskiviikkona 21. joulukuuta 2011

Vuoden pimein aika auringon vain käväistessä horisontin yläpuolella muutaman tunnin vaikuttaa minuun unisuutena, väsymisenä ja joskus mielen mustuutena. Selvitäkseni pimeydestä syön suklaata, tapaan ystäviäni ja rakkaitani, nukun ja luen hyviä kirjoja.

Yksi keino lienee ylitse muiden. Siitä kertoo Ray Bradbury kirjassaan Paha saapuu portin taa:

- Helvetti, kaikki tämä, Dark ja hänen kaltaisensa, he pitävät itkusta, Jumalani, hehän rakastavat kyyneliä. Mitä enemmän sinä ulvot sitä enemmän he saavat suolaa leualtasi. He imevät kuin kissat hengitystäsi, kun sinä vaikerrat, Jeesus Kristus. Nouse ylös! Nouse kirotuilta polviltasi! Hypi! Huuda ja hoilota! Kuuletko! Sinun täytyy karjua Will, laulaa. Tärkeintä on, että naurat, käsitätkö? Sinun on naurettava!

- Minä en voi!

- Sinun on pakko! Se on ainoa aseemme. Minä tiedän sen. Kirjastossa! Noita juoksi, Jumalani kuinka hän juoksi. Ammuin hänen kuoliaaksi hymyllä. Yhdellä ainoalla hymyllä, yön ihmiset eivät kestä sitä. Hymyssä on aurinko. He vihaavat aurinkoa. Me emme saa ottaa heitä vakavasti Will!


J. K. Rowling antaa Harry Pottereissa neljä keinoa, joista nauru on yksi.

Ei niin päivittäinen joulukalenteri, osa 11

Julkaistu Päiväkävelyllä sunnuntaina 18. joulukuuta 2011

Eiliset joululaulajaiset olivat ihanat. Sisareni perheineen, tyttäreni ja minä lauloimme sydämemme kyllyydestä miltei kaikki osaamamme joululaulut ja myös ne, joita emme osanneet. Aluksi äänemme ei kulkenut kunnolla eikä laulumme tainnut kuulostaa hyvältä. Ei joululaulujen laulamisessa olekaan kyse laulukilpailusta. Pikkuhiljaa äänemme aukesivat ja laulaminen alkoi sujua. 

Saimme taas kokea musiikin ihmeellisen voiman: lauloimme kolmisen tuntia. Kun olimme laulaneet muutamat joululaulut jo useamman kerran, lauloimme Kesäpäivän Kangasalla, All My Lovingin ja Onnelliset. Päätimme, että pidämme keväällä seuraavat laulajaiset aiheena kevät tai Beatles tai rockin ihanat ja tutut biisit. 

Yhtä joululaulua emme kumma kyllä laulaneet. Poikkeuksellisesti päivän sitaatti on valokuva joulukortista, jonka sain vuosia sitten vanhemmiltani. Kuvassa on J. Pohjanmiehen säveltämä ja Einarin Vuorelan sanoittama joululaulu Talvi-iltana.

Ei niin päivittäinen joulukalenteri, osa 10

Julkaistu Päiväkävelyllä lauantaina 17. joulukuuta 2011

Pidän joulusta. Etenkin nautin ajasta ennen joulua, joulun valmistelemisesta. Mielelläni lähden tuuleen ja vesisateeseen ostamaan joulukortteja, joululahjoja, joulukoristeita, lahjapapereita, pakettikortteja ja lahjanauhoja. Kodin siivoamiseen tarvitsen vetoapua eli kutsun sisareni perheineen joululaulajaisiin. Heitä varten siivoan kotini mielelläni. 

Nautin myös itse joulusta. Kodin kauneudesta joulukoristeineen, levosta ja rauhasta, rakkaista ja läheisistä ihmisistä ja – joululahjoista.

Päivän sitaatti C. S. Lewisin kirjasta Velho ja leijona kertoo kauhistuttavasta tilanteesta:

”Aina talvi eikä koskaan joulu, ajattelehan sitä!”